Kaikki vinkit vastaanotetaan koskien kaksi ja puoli vuotiaan tukan leikkuuta! Millähän ilveellä saisin suostuteltua rakkaan lapseni parturin penkkiin, kun kotonakaan siitä ei tule mitään? Ei auta tässä tapauksessa lahjonta Kaapo-maratonilla, ei suklaapatukalla, ei millään… Isänsä tukan leikkuuta kyllä katselee mielenkiinnolla, mutta kipaisee samantien karkuun kun katsahdankaan sinne päin. Tietää jo varmaan mitä olen seuraavaksi ehdottamassa. Joten ainoa saksimismenetelmä satunnaisesti onnistuu hänen leikkiessään lavuaarissa ja minun vaivihkaa naksien sieltä täältä huomaamattomasti. Ja arvatkaa vaan sitä karjuntaa ja hosumista jos jään kiinni itse teosta?!
Ennakkoluuloinen asenne vaivaa monessakin asiassa, mutta melko usein karisee kun huomaa ettei joku ruoka olekaa pahaa jos sitä maistaa eikä hampaiden peseminen satu ja se on loppupeleissä ihan kivaa kun sen aloittaa. Mutta että siihen asti päästään vie se paljon aikaa, suostuttelua ja pitkää pinnaa. Ja tämä hiustenleikkuuseen suostuttelu ei nyt millään ota tuulta alleen.
Kaiken lisäksi olen vielä siinä uskossa, että mitä useammin hiusta leikkaa, sen vahvempana ja paksumpana se kasvaa takaisin. Eihän tuo vielä ole vielä mikään reuhka ole, mutta kaipaa siistimistä. En ole vielä menettänyt toivoa parturireissusta, mutta pelkäänpä että pahimmassa tapauksessa saan odottaa vielä muutaman vuoden parturointikeissiä.
Minkä ikäisenä olette käyttäneet lastanne parturissa/kampaajalla? Ja millä suostuttelumetodeilla?
