ARKI RULLAA

Erilainen arki on tuonut tullessaan tuntien riittämättömyyttä, ikävää, vieläkin enemmän hellyyttä ja sotkua kotona, mutta olemme selvinneet niistä hienosti. Valon päivät päiväkodissa eivät ole maailman pisimpiä ja mikä hienointa, hän viihtyy siellä oikein hyvin. Suorastaan juoksee sinne. 

Ja myönnän että joka ikinen aamu minun sydämeni pakahtuu kun näen kuinka pieni kaksivuotias poikani on niin reipas ja kehittynyt. Omaksunut uusia rutiineita, piirtänyt hienoja piirustuksia ja tervehtii iloisesti leikkikavereitaan. Eikä vielä muutaman kuukauden päästäkään niiltä aamukyyneliltä olla vältytty, sekä välillä päivisin huomaan edelleen miettiväni kuinka kaipaan niitä pienen ihmisen hauskoja juttuja, yhteisiä päikkäreitä, puistoiluja ja muita aikaisempia rutiineita joihin totuimme yhdessä kahden vuoden aikana. Vaikkakin viihdyn työssäni ja tykkään siitä, on aivan eriajatukset kuin sanotaanko vaikka neljä vuotta sitten kun maanantaina jo alkoi miettimään mitä perjantai ja viikonloppu toisi tullessaan ja mitä viiniä sitä alkosta ostaisi jo jääkaappiin viilenemään valmiiksi tai kenellä on tänä viikonloppuna etkot. Nyt päiväni palkitsee se että saan mennä ihan vain kotiin, rutistaa lastani, valmistaa hänelle lemppari ruokia ja keskittyä hänen huomioimiseen ennen nukkumaanmenoa. En millään malta heti alkaa siivoamaan tai kotia järkkäilemään, tärkeintä on keskittyä olennaiseen eli yhdessäoloon vaikkakin koti kärsii "lievästä" kaaoksesta ja vaatteet löytyvät useimmiten tuolien päältä kuin henkareista. Sen jälkeen on minun aikaani, meidän aikuisten aikaa jolloin rötkötetään sohvalla, syödään herkkuja, katsotaan telkkua ja kerrataan päivän asiat. Meidän arki rullaa hyvin ja olen siitä hemmeskutin tyytyväinen. Ei haittaa vaikka spagetit on välillä rinnuksilla ja pyykkivuoret pursuaa, se on kuitenkin vain elämää ja tästä pitää osata nauttia. Kyllä sitä siivota ehtii myöhemminkin, vai?