Jahas...

 

Tänään oli paluu arkeen, kaiken pötköttelyn ja joulumättämisen jälkeen. Vietimme mukavan, perinteisen joulun sukuloiden, nauttien hyvästä seurasta ja sapuskasta. Joulupukkia ei meillä vielä näkynyt, mutta tontut olivat jättäneet isot kasat lahjoja, jotka avasimme Valon iso-mummin luona. Mammakin on ollut todella kiltti lahjamäärästä päätelleen, puhumattakaan Valosta. Aivan superkivoja juttuja ja toivottuja asioita. Kiitos kaikille ihanille, jotka muistivat meitä <3

 

Isoin huoli tässä arkeen paluussa taitaa kuitenkin tällä hetkellä olla se, että miten selviydyn huomisesta ilman marmeladi tai suklaa-annostani, minkä olen nauttinut joka päivä tässä joulun pyhinä...?

 

 



Hyvää Joulua!

 

 

Joulupukin kuumalinja, yhdessäolo, Lumiukko, pyjamat, aamusuklaat, ensimmäiset lahjat ja sohva.

Niistä on meidän perheen aattoaamu tehty.

 

Rentouttavaa Joulun aikaa kaikille teille!

 





viimetipan viikunahillo

 

 

 

 

 

Haluan muistaa lähimmäisiäni aina jouluisin jollain itsetehdyllä asialla, sen ei mielestäni tarvitse olla mitään suurta vaan enemmänkin semmoinen hyvän mielen juttu. Vaikkapa jotain syötävää (niin kuin lähivuosina ollut), jokin käsityöhommeli, kynttilä, käsinpainettu tiskirätti tms.

 

Ja taas tänäkin vuonna turvauduin siihen ruokapuoleen, koska meillä joulupöytään kuuluu ehdottomasti juustot, niin niiden kautta sain idean valmistaa näin aaton aattona helpon ja maukkaan viikunahillon. Reseptin sain ystävältäni Lauralta, jota hieman kuitenkin muokkasin, kun huomasin ettei minulla olekaan hillosokeria tarpeeksi, mutta se ei onneksi koostumusta muuttanut. Kuivatut luomuviikunat ja portviinin ostin jo aiemmin tällä viikolla ja hillopurnukat löysin Prismasta.

 

Helppoa kuin mikä!

 

-Paloittele kuivatut viikunat (530g) pieniin paloihin ja poista kovat kannat.

-Heitä ne kattilaan ja kaada portviiniä (3dl) ja vettä (10rkl) niiden päälle. Sekoita.

-Anna miedolla lämmöllä lämmetä ja lisää hillosokeri (1dl).

-Kiehauta 10-20 min miedolla lämmöllä.

-Soseuta sauvasekoittimalla ja anna jäähtyä.

-Purkita, tarjoile tai laita jääkaappiin.

 

 

 

Maukasta Joulua!

 





Porvoon parhaat parissa tunnissa!

Porvoon parin tunnin pikareissu aamupäivällä piti sisällään vain ja ainoastaan neljä paikkaa: Riimikon, Skafferin, Brunbergin ja ravintola Hanna-Marian. Vanhassa Porvoossa ei paljoa väkeä liikkunut kovan pakkasen ja tuulen ansiosta, mutta se passasi meille varsin hyvin, sillä aika oli rajallinen ja loput joulusuklaat, kahvit ja muut  oli vielä hankintalistalla ennen töihin menoa.

Edistystä mulle, sillä en edes vilkaissut muiden putiikkien tarjontaa, vaikka tiesin niiden sisältävän kaikkea ihanaa, marssin vaan suoraan kohteesta seuraavaan tuntien kellon raksutuksen. Ehdittiin onneksi  kuitenkin fiilistellä Porvoon joulua, nauttia Hanna-Marian kotiruoasta ja ihastella talvisia pikkukatuja. Ja kaiken lisäksi saimme tehtyä loput jouluasioiden hankinnat. Ihanaa!

 

Ainoastaan nyt häiritsee tämä ärsyttävä alkava kipeily ja kurkkukipu, mutta en anna sen latistaa joulun tunnelmaa vaan hörppäsen lisää glögiä, otan suklaata ja kömmin peiton alle.

 

Mukavaa viikonloppua  ja pysykää terveinä!

 

 



vihdoin ja viimein!

 

 

Näin sitä kiireessä sitten saa tehtyä vaikka ja mitä pienessä ajassa, kun tietää että

nyt jos koskaan se on tehtävä. Tässä tapauksessa teettää Valon 1-vuotis kuvat,

joita kaikki sukulaiset ja kummit ovat odottaneet ja varmasti jo unohtaneetkin.

No, tänään kuitenkin marssin lähikuvaamoon muistitikun kanssa ja tässä ne nyt ovat.

Tykätään kovasti!

 



pilkkuja siellä täällä!

 

 

 

Joulupaketoinnit on suoritettu ja pilkkuja piisaa.

 

Pieni mies on kuumeessa, joten kotipäivää vietetään iso-mummin

tekemän limpun ja muumien voimin.

 

Valon päikkäriaikaan nautin kynttilöistä, glögistä ja katselen ikkunasta

 taivaalta tippuvia lumihiutaleita.



Minikuusi ja MOSA interiors

 

 

Mielessäni on ollut minikuusi jo kuukauden päivät, mutta kuusiallergiasta johtuen pähkäilin vielä aidon minikuusen hankitaa, ja onneksi pähkäilin sillä tänään löysin täydellisen kuusen sympaattisesta MOSA interiorsista, mikä sijaitsee vanhassa Tapanilassa, aivan juna-aseman hollilla vanhassa tehdas rakennuksessa.
Mosa interiorsin kyltti toivottaa tervetulleeksi ja ulkoota tullessa näpit jäässä oli oikein tunnelmallista siemailla glögiä ostosten lomassa ja pysäyttää joulukiire hetkeksi kauniiden tavaroiden keskelle. Omaan koriini keräsin punaisia ja valkoisia tuikkuja, pullon mallisen kynttilänjalan, minikuusen, kuusenkoristeita, cranberry apple spice- tuoksu kynttilän (taivaallisia tuoksuja ja ihana lahjaidea!) sekä peltisen ruukun.
Täältä upeasta, sisustuslehdistä tutusta liikkeestä löydät  kaikkea ja vielä enemmän, mm. kynttelikköjä, joulutavaraa, valaisimia, peltiruukkuja, sisustustyynyjä, kynttilöitä, hilloja, erikoisglögejä ja paljon muuta kivaa. Hinnat ovat kohtuullisia ja palvelu erittäin miellyttävää.

Kannattaa siis pyyhältää joulufiilistelemään ihan paikan päälle!


MOSA interiors
Viertolantie 2
00730 Helsinki

ti-pe 16-20
la 10-15
su 12-17
 

 

Arvonnan voittaja!

Collégien tossuarvonnan suoritti Valo-tonttu, joka kaikkien arvontaan osallistuneiden kesken nosti Outsan arvan ensimmäisenä hatusta. Arvonta suoritettiin vanhanajan tyylillä suoraan hatusta, virallisen valvojan läsnäollessa.

Tässä voittajan kommentti:

 

Outsa29. marraskuuta 2012 5.52

kolme plus lisäarpa ja tällaset olisi
http://collegien-shop.fr/chaussons/chausson-hello-1872e.html.

 

Onnea voittajalle, kiitos kaikille osallistujille ja ihanaa joulun odotusta!

Toivotaan että saadaan lisää kivoja arvontoja taas pystyyn.

 

Outsa, laittaisitko vielä yhteystietosi minulle, miiarant@gmail.com, niin saan laitettua eteenpäin. Kiitos. (odotan yhteydenottoasi 28.12.12 saakka)

Harmittavasti en saanut voittajalta yhteydenottoa, joten suoritin arvonnan uudelleen ja uudeksi voittajaksi suoriutui Anu. Laittaisitko Anu minulle sähköpostiin yhteystietosi 1.1.13 mennessä, kiitos!



Hyvää yötä!

Musta on ihana rauhoittua illalla poikani kanssa ihan vaan lukemalla. Iltapesujen, pottapisujen ja yökkäreiden pukemisen jälkeen vaihdetaan iltalamppu päälle ja kömmitään isoon sänkyyn lukemaan yhdessä. Meillä on tapana että aina kun olen kotona, niin minä nukutan pojan ja kun olen iltavuorossa niin sillon isi lukee ja laittaa nukkumaan. Valo valkkaa aina itse kirjan jonka haluaa luettavan ja käpertyy kainaloon kuuntelemaan satua. Nyt joulun alla on ollut hauska lukea Valon kummitädiltä viime vuonna saamaa MYYRÄ ja joulu -tarinaa. Vaikka päivisin ei malta istua paikoillaan sekuntiakaan eikä keskittymisestä tule oikein mitään, niin iltaisin ja päikkäreillä hän tykkää kun saa vain osoitella kuvia, kuunnella ja pötkötellä. Sadun jälkeen sammutetaan lamppu ja Valo jää vielä hetkeksi kainaloon, sanotaan hyvän yön toivotukset ja muut, ja sitten laitetaan poika omaan sänkyyn. Välillä pitää käydä muutamaan otteeseen vielä sanomassa hyvää yötä ja paijaamassa, mutta täytyy kyllä sanoa että hyvin meillä menee nämä nukutushommelit nykyisin, vaikka hampaidentulo ja masuvaivat häiritsevätkin joskus hyviä unia.
Herkkäunisena kaverina ei vaan valitettavasti olkkarista saisi kuulua pihahdustakaan tai muuten kuuluu heti pinniksestä huutelua mutsille ja faijalle. Pienen asunnon haittapuolia, mutta onneksi on kuulokkeet joilla katsoa telkkaria. Valo nukkuu useimmiten yön putkeen ja heräilee ensimmäisen kerran kuuden maissa, jolloin nostan  hänet viereeni ja jatkamme unia kahdeksaan, puoli yhdeksään. Pikkumies on siis hyvän tovin jo ollut unten mailla ja nyt mammakin siirtyy peiton alle.

Toivottavasti teilläkin nukutaan pääsääntöisesti hyvin!

 



HYVÄÄ YÖTÄ!

 

Varokaa piikkejä!

 

 

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Saanko esitellä uudet ihanuudet, jotka saapuivat toissapäivänä Californiasta,

piikikkäät Litani, oli aivan pakkohankinta ja pitkän harkinnan päätös!

O niin kuin OLKKARI

Nyt on semmoinen kuvaähky etten muuta voi sanoa, mutta en vaan voinut olla laittamatta kaikkia näitä kuvia esille. OLKKARI on nimittäin Helsingin Kruununhaan helmi, jos puhutaan sisustusliikkeistä. Kauniisti somistetut ikkunat, sekä lämmin ja kodikas tunnelma suorastaan vetää sisään katsastamaan tarjontaa. Samassa liiketilassa toimii myös lasten oma Kruunukirppu josta voi bongata secondhand vaatteita ja  asusteita sekä suloinen lastenlelukauppa.

 

OLKKARI tuli tutuksi meille jo asuessamme Kruunuhaassa ja vaikka muutto muualle tapahtuikin, en ole koskaan jättänyt pidemmän matkan vuoksi käymättä siellä epäsäännöllisen säännöllisesti. Paikan päältä löydät mm. Therese Sennerholtin julisteita, Brita Swedenin mattoja ja huopia, Rob Ryanin sisustuslautasia,  erikoisia purkkeja ja purnukoita, saippuoita, valaisimia, design tavaroita, astioita, huonekaluja, kynttilöitä, suomalaista käsityötä ja kaikkea muuta kaunista ja erikoista.
Olisin taas eilen siellä käydessämme voinut ottaa kaiken kotiin jos olisin saanut!

Joten jos olet pyörimässä keskustassa niin poikkea ihmeessä ihastelemaan ja hypistelemään Olkkariin, Mariankadulle! (Joulu)Lahjaideoita suorastaan pursuava liike on piipahtamisen arvoinen ja aina löytyy lapselle ja kotiin jotain kivaa!




Kruunukirppu&Olkkari
Mariankatu 12
Kruununhaka
ma 10-18 (joulun ajan)
ti-pe 10-18
la  10-15
su 12-16 (joulun ajan)

Mässäilyä kerrakseen!

Eiks viikonloppuna aina saa vähän mässäillä?

 

Valon ollessa hoidossa lauantaina muutaman tunnin, me vuokrattiin mieheni

kanssa leffa ja syötiin omatekemät megamätöt.

Rasva vaan tirskui ja majoneesit tursusivat pitkin leukaa.

Jälkkäriksi paistoin vielä vadelma-mansikkamarmeladi täytteellä joulutortut.

Harmiksi hamppareiden välistä cheddarit unohtui jääkaappiin ja

tomusokeritkin jäi ripottelematta ennen kuin pelti oli  jo tyhjä!

Valo & Franklin!

Suurin hitti meidän perheessä Muumien, Barbapapojen  ja Maisan  lisäksi  on jo tovin ollut symppis kilpikonna nimeltään Franklin. Onko teille tuttu hahmo?  Jos ei, niin voin kertoa että hän jos kuka on lempeä, reipas, rehellinen ja oikeudenmukainen kaveri. Franklin, hänen perhe ja hänen mainiot ystävänsä perheineen seikkailevat pienessä Puumaa-kylässä, jossa jokaisessa jaksossa nähdään opettavainen tarina. Isot eläinhahmot ovat veikeitä, erottuvat hyvin ruudusta ja tarinan kulkua on pienen helppo seurata. On hauskaa miten Valon suu kääntyy hymyyn heti  kun kuulee tunnarin ja on niin innoissaan tästä  tyypistä ja hänen kavereistaan. Välillä jopa nauraa ääneen niiden jutuille! 

Tottakai se on myös mamman mieleen, kun sitä olen hänelle alkanut näyttämään telkkarista. Jaksot ovat sopivan lyhyitä, kielen käyttö esimerkillistä sekä positiivinen fiilis säilyy seikkailusta toiseen.

Ja mikä ilo tuli kun löysimme vihdoin ja viimein pitkän etsinnän jälkeen kirpputorilta Franklin pehmolelun! Siitä ei loppupäivänä päästetty irti ja kilppari pääsi myös heti kotiuduttuaan pulkan kyytiin. Se ei tietenkään korvaa Muumipappaa, joka on rakkain kaikista, mutta hyvä kakkonen kuitenkin. Franklin tuli siis jäädäkseen, sai meiltä rakkaan kodin ja Valo uuden pehmokaverin.



eilen

 

 

Eilistä Itsenäisyyspäivää juhlistettiin hyvin syöden, ulkoillen ja laiskotellen.  

Pulkkailtiin, kuunneltiin joululauluja ja makoiltiin vatsat pulleina mumman sohvalla.

Ensimmäinen jouluähkykin tuli hankittua.

Tästä on hyvä jatkaa viikonloppuna pipareiden paistamisella

ja joululahjojen paketoinnilla.

musta muumimamma ja uusi banneri

 

Miten tässä joka talvi käy näin? Ostan uudestaan ja uudestaan aina mustan talvitakin!

Tänä vuonna sijoitin hieman edellisiä talvia enemmän lämpimään rotsiin ja toivon mukaan tällä tarkenen enemmän kun pari talvea eteenpäin.
Tämän rotsin kanssa oli rakkautta ensi silmäyksellä! Se on oikeasti lämmin, eikä vaan magee ja valtava huppu irroitettavalla karvalla on myös iso plussa kun tarpoo tuolla tuulessa ja tuiskussa pulkkaa perässä vetäen. Toppahousuja en kehdannut kuvata, kun ovat niin rumat. Ostin ne hirveässä hädässä viime talvena jostain mega-alesta ja kun yritin sulloa niitä sillon kotona jalkaan niin olivat niin piukeat että nappi lensi kaaressa ja sen jälkeen jouduin kyhäämään hirveän hakaneulasysteemin niiden kiinni pysymiseen päällä.
Tänään oli kuitenkin vähän pakko kaivaa ne taas  esiin ja mikä ihana ylläri, ne sujahtivat jalkaan ja olisivat menneet jopa kiinni, mutta se nappi puuttui.  Oli kuitenkin kiva huomata että kaiken tämän vuoden mässäilyn jälkeen mahdun paremmin viime talven housuihin vaikka tuntuukin että kaikki muut kuteet kiristää ja puristaa.

Huomasitteko muuten että olen saanut uuden bannerin?
Sen tehtaili taitava ystäväni Teemu Bergman ja olen siitä hurjan tyytyväinen ja iloinen!
KIITOS Teemu!