mutsin syyskollaasi

Tein oman syyskollaasin vaatteista jotka sytyttää ja jotka haluaisin pian hankkia. Olen aina tykännyt mustasta, eikä se villitys mene kohdallani koskaan ohi. Musta on aina tyylikästä, helppo yhdistellä ja sen kanssa käy kaikki värit. Olen viilettänyt koko loppukesän ja alkusyksy nahkarotsissa, joten hankintalistalla on ehdottomasti joku paksumpi, säkkimäinen ja siisti takki, jonka alle pystyy hyvin kerrospukeutumaan, ja mikä mahdollisesti menisi talvellakin. Tavoite oli että takissa olisi huppu mutta korkea kauluskin käy. Tunikat on aina kivoja, sekä maihareihin mahtuu tarpeen vaatiessa villasukatkin lämmittämään. Vaatekaappini huutaa myös tänä syksynä ihanaa Kaksitvån pipoa, Uhanadesignin leggareita ja pientä värikästä satchelia!

Lämmintä päälle ja mainiota viikkoa!

Kuvat/pics : Nelly.com, dr. Martens, Uhanadesign, Kaksitvå, Campbridge satchel, COS

VALO

VALO,

meidän elämämme valo, täysin nimensä näköinen ja luonteinen 2-vuotias pieni herra. 

Rohkea, hymyilevä, suloinen, topakka, lempeä, kiltti ja energinen.

Minulta on kyselty lähiaikoina Valon nimestä jotenkin erityisen paljon. Toiset ihastelevat ja toiset kummastelevat. Tuntemattomat varmistavat ensin onko hän tyttö vai poika ja sen jälkeen vielä jäävät hämilleen kun kyseessä on poika. Vaikka tosiasiassa Valo on suomenkielinen miehen nimi ja johtaa juurensa jo 1865 vuodesta saakka. Usein sukunimeksikin luullaan, mutta se selkenee heti kun kerron hänen oikean sukunimen, josta monet menevät vain enemmän hämilleen. Jotkut jopa luulevat sen olevan peitenimi, jos en vaikka haluaisikaan paljastaa jostain syystä lapseni oikeaa nimeä. Vanhemmat ihmiset jäävät vielä toistelemaan ja katsomaan Valoa, että näyttääkö hän tosiaan "Valolta", ja kyselemään taustoja nimen annolle. Ja unohtamatta HIMiä ja Ville Valoa, niistä kuulen lähes viikottain. Hassuja juttuja, sillä Valo-nimi on löytynyt almanakasta jo vuodesta 1950 saakka, mutta luokitellaan edelleen harvinaisemmaksi etunimeksi Suomessa, sillä samaa nimeä on annettu 472kpl. 

Yhdeksän vuotta sitten päätimme mieheni kanssa että jos joskus saamme poikalapsen, tulemme antamaan hänelle nimen Valo ja sitä ei mikään olisi muuttanut. Sille on myös ihan oma tarinansa, mutta jääköön se salaisuudeksi. Raskaaksi tultuani minulla oli kuin olikin ihan "poikaolo" ja kun rakenneultrassa sitten näin varmistui ei enää tarvinnut muita nimiä edes harkita. Hassua, mutta tuntui siltä että poikamme tunnisti heti syntymästään lähtien oman nimensä, niin paljon häntä masussa ollessaan etunimellä kutsuttiin ja juteltiin. Mumminikin tuli toisiin ajatuksiin kun näki pienen vastasyntyneen Helsingin kätilöopistolla toisena päivänä ja hetken emmittyään tokaisi, että "kyllähän hän aivan Valolta näyttää, mutta on niin söpö että voisi olla luulla tytöksi". 

Jos osaisin, liittäisin teille tähän uuteen viikkoon Samuli Edelmanin "Ihana Valo" -kappaleen:)

thief&BANDIT @ pikkuotus

Vuosi sitten ihastuin täysin kanadalaisen Amie Cunninghamin suunnittelemiin ja valmistamiin lasten vaatteisiin mutta jäin odottelemaan lisää tuotteita sillä niitä ei ollut saatavilla tuolloin kuin muutamaa mallia. Sittemmin Amiella kysyntä on ilmeisesti kasvanut ja hän on laajentanut valikoimaa  mm. naistenvaatteisiin, koruihin, laukkuihin ja sisustustyynyihin. Ihanan erikoisia ja leikkisiä printtejä jotka sopii moneen makuun. Tänä syksynä suomalainen pikkuOtus, laadukkaiden lastenvaatteiden verkkokauppa on saanut valikoimiinsa erän Thief and BANDITin tuotteita, jotka tulevat kuulemani mukaan melko pian myyntiin. Kannattaa käydä kurkistelemassa pikkuOtuksen facebook sivustolta tai verkkokaupasta koska näitä syysuutuuksia alkaa näkymään!

Thief and BANDITin omilta sivuita löytyy koko upea mallisto, josta poimin nämä omat lempparit. www.thiefandbandit.com

perhepizza

Lähiaikoina olen innostunut valtavasti taas ruoanlaitosta ja yksi leppareista on valmistaa hitaasti ja hartaasti perheelle viikonloppupizzat. Valmispohjat on jätetty nyt suosiolla kaupan pakastealtaaseen ja siirrytty suoraan durumvehnäjauhopussin ohjeeseen, josta valmistuu todella maukas ja helppo pizzapohja. Malttaa vain vaivata taikinaa tarpeeksi kauan ja antaa rauhassa turvota niin hyvä tulee. Yleensä teen tuplataikinan, mutta nyt kun meille tuli vieraita, niin valmistin triplan. Täytteiksi  valitsimme jokaisen lemppariaineksia, esim. tomaattikastike, pekoni, salami, aurajuusto ja barbeque-kastike. Ei varmaan tarvitse arvata kenen pizzasta oli kyse? 

Omaan pizzaan halusin jauhelihakastikkeen, fetaa, mozzarellaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Valolle tuli sama ja hyvin upposi. Kyllähän siinä aikaa aina vierähtää kun kaikki itse valmistaa, mutta viimeistään ensimmäisen haukun jälkeen sitä miettii, että miksi ihmeessä sitä ostaa valmista, kun omatekemä on usein parempaa?  No, tiedän omasta puolestani että kiireessä ei vaan aina ehdi eikä  jaksa. Viikonloppuisin on ihan eriasia kun on enemmän aikaa. Saa rauhassa aamulla käydä ruokakaupassa ja kyhnätä keittiössä tuntitolkulla jos siltä tuntuu.  Mitäs teillä syötiin viikonloppuna?

KISSOJEN YÖ

Perjantaina kävimme koko perhe ihailemassa kissaeläimiä ja muitakin Kissojen Yössä. Raikkaassa syysilmassa oli kiva kierrellä ja fiilistellä kauniisti laitettua Korkeasaarta, mikä oli täynnä mitä erilaisimpia valoja ja kynttiöitä. Tänä vuonna toisen kerran järjestetyssä Kissojen Yössä pääsi seuraamaan mm. kissaeläinten virikeruokailua merkittyinä kellonaikoina, sekä kuulemaan niiden suojelutyöstä tarinoita. Lapsille oli mm. hauska kissa-aiheinen teatteriesitys ja paljon muutakin ohjelmaa koko perheelle, sekä AMUR-musiikkifestivaali.

Valo omaan tyyliinsä säntäili sinne tänne ja oli aivan onnessaan päästessään näkemään eläimiä. Lempparina oli ehdottomasti valtava leikkitiikeri, jonka selkään kiipeämistä piti jopa jonottaa ja  teatteriesitys, mikä sai pienen hengähtämään hetkeksi paikalleen. Bändit jäivät meidän osalta näkemättä nukkumaanmenoajan vuoksi, mutta ei haitannut sillä auton takapenkillä oli ihan oma karjuntakonsertti uuden pehmolelun myötä. Valon omavalitseman pienen leopardin kanssa leikitään, nukutaan ja syödään. Pehmeä ja söpö muisto ensimmäisestä Kissojen Yöstä.

MESSYHAIRDON'TCARE

huivi // Talkinthreadskids    tennarit // Nike   pipo // Lost&Found (carlings)  

 t-paita //  Quinn+Fox (pikkuotus)   farkut // h&m skinny jeans

perjantai...

Porvoon vanha kaupunki oli puoli viiden aikaan melko autio, liikkeet olivat juuri sulkeutumassa eikä ihmisiäkään oikein näkynyt kuin muutama hassu. Kävelimme hetken verran ja kurkistimme Riimikon ikkunan lisäksi maantasossa olevaan asuntoon, jossa muistan aina olleen kaunein lastenhuone ikinä, nyt se oli tyhjillään. Muutetaan sinne! Olen aina haaveillut asunnosta Porvoon vanhassa kaupungissa, mutta kuitenkin se tuntuu joka kerta kaukaiselta ajatukselta jos oikein alan miettimään sinne muuttoa. Rakastan vanhoja kaupunkeja ja tunnelmallisia pieniä katuja, mutta olisiko meidän perheestä asumaan poissa kaupungista jossa kaikki on niin lähellä, sukulaiset asuvat muutaman sadan metrin päässä, julkinen liikenne on sutjakkaa ja palvelut pelaavat?  Ei ehkä, ei ainakaan vielä. Muutoksia tänä syksynä on aivan tarpeeksi siinä että päivätyö ja päiväkoti tulivat kuvioihin. Ja onhan meillä taas remontoitukin, siitä lisää myöhemmin... Mutta saahan sitä aina haaveilla, eikö? Jos sitä sitten joskus, sitten vanhempana? 

RONTTÄTÖNTTÄ

Tältä minä näytän yleensä kun lähden kauppaan tai puistoon. Huulipuna, korut ja korot saa jäädä kotiin. Pieruleggarit jalkaan, tukka piiloon huivin alle ja kangaskassi käteen. Mitä isompi tunika sitä mukavampi viilettää, eli kunnon rönttätönttä-look. Ei ahista eikä purista!
Löysin tämän Marimekon valtavan villaisen takin kirppikseltä pilkkahintaan ja siitä on tullut  ihan lemppari pienessä ajassa, käy asun kuin asun kanssa. Syksyn tullessa on ihana kääriytyä isoihin ja muhkeisiin asioihin. Sandaalit ja kesähepeneet olen heivannut jo viikkoja sitten kellariin ja maiharit ja neuleet kaivettu esille. Hassua kun kesän jälkeen eteinen tursuaa syyskenkiä -ja takkeja. Olen ihan syysihminen ja mielestäni alkusyksy on ihan parasta aikaa. Aamuhuurussa kun juostaan päiväkotiin piristyy kummasti, iltapäivisin fiilistelen lämmittävää auringon paistetta ja sitä että pihalla voi liikkua vielä töidenkin jälkeen. Kaikki kaipaamani tv-sarjat palaavat kesätauon jälkeen taas ruutuun ja saan nauliintua sohvan nurkkaan herkuttelemaan Valon mennessä nukkumaan. Ihana syksy!

synttärijuhlat

Valon 2-vuotissynttäreitä juhlittiin viime lauantaina vähän isommalla jengillä, kun omaan kotiimme hädin tuskin kymmentä mahtuu istumaan. Ja loistava idea oli vuokrata tila lähiöpuistostamme (n.19€/h). Paikan päältä löytyi valmiiksi kahvinkeitin, termari, astiat, jääkaappi ja muut tarvikkeet. Lisäksi kävin pinossa hakemassa skideille synttärihatut, pillejä ja kertisastioita. Vuokrasimme tilan neljäksi tunniksi, josta puoli tuntia molemmista päistä oli varattuna järjestelyihin ja siivoukseen.  Suolaisiksi tarjoiltaviksi leivoimme mummini kanssa liha- ja kalapiirakkaa (pelteihin) ja lisäksi oli cocktailpaloja chilikatkaraputäytteellä. Marja-pavlova ja mansikkajuustokakku tekivät myös hyvin kauppansa karkkien ja keksien lisäksi. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan oman lähipuiston vuokrausmahdollisuuksiin, jos on tarvetta. Sillä kaikki sujui helpommin mitä olin ajatellut. Valmiiksi siivottu paikka oli helppo pitää puhtaana, tiskit laittaa astianpesukooneeseen, koristeet purkaa ja lelut kerätä paikoilleen lähtiessään.

Pirskeet olivat oikein onnistuneet ja syötävää riitti! Valo oli innoissaan kavereiden kanssa leikkimisestä ja uusista kivoista lahjoista, minä taas onnellinen siitä miten ihania läheisiä ja ystäviä meillä onkaan! Meidän perhe kiittää  <3

Valon synttäriasu: hattu pino, paita BangBang Copenhagen (pikkuOtus), farkut h&m.

vaippa vs potta

"Eiiiii!" hän pudistaa päätään tiukasti kun kysyn "Onko pissahätä? Menetkö potalle?"

Keväästä saakka on kokeiltu innostaa lasta potalle, mutta mikään ei ole tehonnut. Potta on ollut ihan nounou, eikä siihen suuntaan ole haluttu edes vikaista. Ehkä aika ei vain ole ollut tarpeeksi kypsä siihen vielä keväällä ja kesällä. Kaikkihan on lapsikohtaista. Meillä siis viiletetään vielä muumivaipoissa sekä kotona että päiväkodissa. Kiinnostus pottaa kohtaan on kyllä muutaman viikon sisään kasvanut jo niin että sillä voi leikkiä ja sen päälle voi vaikka mennä vaatteet päällä istumaan. Ja tänään ihan taputettiin ja hurrattiin koko perhe kun siihen tehtiin piiiitkästä aikaa isommatkin hommat. Saas nähdä jatkuuko kiinnostus vielä huomenna, vai oliko tämä taas näitä "yhden kerran ihmeitä"..?  

Muistan kyllä ikuisesti sen vaippahärdellin kun etsittiin ja kokeiltiin kaikki maailman vaippamerkit vastasyntyneelle Valolle. En uskonut silloin kun joku joskus mainitsi että kaikille vauvoille ei sovi kaikki merkit/mallit. Mutta totta se oli. Pitkän kokeilurumban jälkeen meillekin onneksi löytyi sopivat ja vieläkin käytössä olevat muumivaipat. Plussaa on ehdottomasti kotimaisuus ja vaippasäkki toimii tyhjänä myös kätsysti biojätepussina. Lisäksi muumi-hahmot ovat Valosta mainioita eikä vaipan päälle pukemisesta ole koskaan tarvinnut edes neuvotella. Seuraava onkin sitten tuo kunnon potalle opettelu ja boxereiden osto. Houkuttimeksi ajattelin käydä pikapikaa hankkimassa jotain hurjanhienoja dino-tarroja kannustukseksi. Toimiskohan?