JOULUKALENTERI

Ihanan lumista Joulukuuta! Tänään saa avata ensimmäisen luukun ja alkaa jännäämään aattoa!

Kinder-kalenteri on korvattu ekologisemmalla joulukalenterilla  ja kiireisen mutsin hommaamat käärepaperinamit on sujautettu lokeroihin. Valo saa ainakin vielä  tänä vuonna vain rapistella papereita ja nauttia lorukorteista. Ens vuonna en taidakaan päästä ihan näin helpolla?

 

 

Nyt saa joulu tulla, piparit ja glögit kehiin!



ENSIMMÄINEN ARVONTA!

Tervetuloa mukaan ihka ensimmäiseen Hard Knock Life:n arvontaan! Sain teille ihanille lukijoilleni mahdollisuuden arpoa yhdet tossut mahtavan ranskalaisen COLLÉGIEN:n valikoimasta.

Koska heidän mallistoon kuuluu mitä mageimpia ja hauskimpia tossuja, niin näin osallistut:

Klikkaa itsesi Collégienin nettikauppaan ja valitse sieltä mieleisesi pari. Kirjoita kommenttiboxiin lempparisi, sähköpostiosoitteesi ja montako arpaa!

 

 

Kaikilla on mahdollisuus voittaa!

YHDEN arvan saat kommentoimalla tähän alle. Muista nimi ja sähköpostiosoite.

KAKSI arpaa saat olemalla virallinen lukijani tai klikkaamalla itsesi Bloggerin kautta lukijaksi.

KOLME arpaa saat linkittämällä arvontapostauksen omaan blogiisi tai facebookkiin, eli vinkkaamalla muillekin.

ja LISÄARVAN saat tykkäämällä TÄSTÄ!

 

Kaikki arvat menevät hattuun ja arvonta suoritetaan maanantaina 17.12.2012, jolloin julkaisen myös  voittajan täällä blogissa.

 

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!

 

 

 

 

Talvisetit kunnossa?

 

Loppuviikon lumen tuloon on varauduttu meilläkin, ainakin Valon vaatetuksen suhteen. Tänään testiin pääsi kerran jo aikaisemmin päällä olleen Molokidsin talvipuvun kanssa Pionin resorikengät ja maan mainioin fb-secondhand ostos, lasten Coston hattu. Sopii mun mielestä ihan älyhyvin kaikkien värien kanssa tuo valkoinen, ja  halutessaan voi vaihtaa toisen värisen tupsun. Näppärää!

Paljon Molokidsin tuotteista kehuja kuulleena ja välikausipuvun testanneena päädyimme myös saman merkin talvihaalariin, joista oli mitä raikkaimpia värejä tarjolla.

Mutta tuo farkku, neon oranssine ja mustine yksityiskohtineen kolahti heti. Ihana, se oli saatava!

Varmistin vain mieheni mielipiteen, kokoasian ja tilasin sen netistä hyvissä ajoin.

Puku on nyt sopivan reilu ja kasvuvaraa on tarpeeksi, koska tarkoitus on selvitä yhdellä talvihaalarilla koko talvi (4kk!). Valon on helppo liikkua se päällä ja  sen alle menee tarvittaessa enemmänkin vaatteita alle ja mahdollisesti villapuku megapakkasilla. Väri antaa paljon anteeksi likaa, mikä on aika tärkeä pointi myös mun mielestä talvihaalaria ostaessa, materiaali hylkii kosteutta, siinä o paljon heijastimia ja se on helppo sujauttaa päälle. Mustilla asusteilla saa vähän hillittyä kokonaisuutta ja toimii hyvin farkun kanssa. Pionin resoripopot ovat muuten Halpahallista tampereelta, josta nakitimme ihanan kummisedän ne noutamaan meille.

 

Enää puuttuu lumi, pulkka ja bugisten talvirenkaat, niin me ollaan ready steady go!

Rakas Joulupukki...

Rakas Joulupukki olen ollut tosi kiltti!

Mamman joululahjahaaveisiin kuuluu ennen kaikkea perheen yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja lepoa..

Joo niin varmaan! Tottakai niitäkin, mutta kai sitä itsekin saa  jotain toivoa vaikka onkin aikuinen, jotain tylsän varmaa, tarpeellista ja mustavalkoista? Emmä kyllä tiedä kuka niitä toiveita kuuntelee mieheni ja äitini lisäksi, mutta näistä kaikista söpöyksistä haaveilen.

En ole koskaan omistanut vilttiä mikä oikeasti lämmittää, mutta nyt olen saanut pakkomielteen kunnon villahuovasta kivalla kuosilla, kai tämäkin on sitten joku kriisi? Kokojan tarve pysyä lämpimänä ja mua vähän hirvittää ne tulevat pakkaset näillä tekokuituhärpäkkeillä...sitä paitsi viltin alla olisi mukavaa lukea vaikkapa DEKO-lehtiä kuukaudesta toiseen, sitten ne voisi sen jälkeen säilöä Varpusen hauskoihin isoihin pussukoihin. .

 



Rakas Joulupukki, Valo on vielä niin pikkuinen ettei osaa itse toivoa kaikkea turhaa krääsää, joten äitinä olen valtuutettu toivomaan hänen puolestaan (vielä kun voi/saa). Ja  vaikka luulenkin että aattona ne joulupaperit, lahjanarut ja kortit ovat mielenkiintoisempia kun itse paketin sisältö, tein kuitenkin kollaasin kivoista ja tarpeellisista asioista.

Jäbä tykkää kovasti kuunnella ja katsoa kuvia kun luetaan sängyssä päikkäri- ja iltasatua, ja muumit toimivat parhaiten. Isot kuvat ja sopivasti tekstiä! Kirjat on aina tervetulleita.

Kirppiksiltä olen löytänyt Valolle hyviä marimekon ja Polarn o Pyretin yökkäreitä ja todennut ne laadukkaiksi ja hyvin istuviksi, joten sellaiselle uudelle on enemmän kun tarvetta, koska edelliset alkavat jäädä pieniksi. Leluja alkaa olemaan noin pienelle miehelle aivan riittämiin, mutta koska meillä tykätään kokata paljon mamman ja isin kanssa keittiössä ja valitettavasti oikealla ruoalla ei saa leikkiä, niin lasten leikkiruoka ja keittiötavarat ois pop! Oi, ja niitäkin on kyllä kaikkia niin herkullisen näköisiä että tekisi oikeasti mieli maistaa.

Lasten vaatteissa tällä hetkellä miellyttää raidat, musta, graafiset kuviot ja leikkimielisyys.

 

 

 

Kuvat: Brita Sweden, Marc Jacobs, Marimekko, Varpunen, Cissywears, Thief and bandit, lelutalo

KATO SORSA!

 

Hiekkalaatikolla kökkiminen on ihan jees, mutta välillä näin äiti-ihmisenä kaipaan lapselleni kuin itselleni muutakin puuhaa arkena. Torstaina kun ei pitkästä aikaa ripottanut pisaraakaan vettä, niin ruisleipäkänttyrät pussissa kärryiltiin Hakaniemen rantaan aikomuksena syöttää sorsia.

Harmitukseksi emme löytäneet kuin yhden sorsa poloisen ja sitäkin alkoivat lokit heti ahdistelemaan. Valosta tilanne vain nauratti, joka kerta kun heitimme yhdessä leipäpalan ja linnut yrittivät napata kilpaa sitä kiinni, alkoi armoton hekotus. Ihmetystä ja intoa riitti, mutta kiukutti kun ei itse päässyt veteen kahlaamaan ja lähemmäksi heittelemään leipiä. Äiti yritti kyllä sanoa että isompana sitten, mutta en ole varma menikö viesti perille saakka...

 

Missäs on parhaat sorsa-apajat? Pakko päästä pian uudestaan, tuli ihan lapsuus mieleen!

 

PoP PoP PoP

 

Mammalla karkasi eilen vähän mopo käsistä kun vihdoin Polarn o. Pyretille saapuivat uudet herkulliset kuosit. Nämä selkeä printtiset ja väriset trikookuteet ovat juuri sitä mitä olen kaivannut jo pitkään PoPille. Kuvat ovat hauskoja, leikkimielisiä ja yksinkertaisia. Väritkin miellyttävät silmääni. 

Myönnän että olin hieman malttamaton odottamaan ja kurkin jo hyvissä ajoin  ruotsin nettisivuilla tuotekuvia. Niiden perusteella olin päättänyt mitä ostaisin Valolle. Mutta kävikin hieman toisin kun olin ajatellut ja ihastuin aivan erituotteisiin kun näin ne livenä.

Esimerkiksi oranssia maatuskaa en edes kuvitellut pojalle, mutta Valon päällä se on syötävän söpö ja ehdottomasti lemppari. Ehkä isompi koko pääsee jemmakaappiin?
Ja siinä PoP-hurmiossa tarttui muutama pieni joululahjakin matkaan Valon kamuille.

 

Olen ennenkin hehkuttanut Polarn o. Pyretin laatua ja siksi olenkin niin tyytyväinen näihin ostoksiini, sillä tiedän mihin satsasin, laatuun. Ei tarvitse miettiä kutistuuko pesussa, lörähtääkö käytössä tai haalistuuko värit monen pesun jälkeen.

Sitä paitsi kuulin että moni muukin on tykästynyt uusiin kuoseihin, joten luulenpa että ei kestä kauaa kun koot loppuvat, eli hopihopi hakemaan omansa! Mustat huivit ovat ainakin jo tehneet kauppansa muutamassa liikkeessä pääkaupunkiseudulla.

Arvon lukijat, mitäs mieltä te olette, iskeekö PoP? Onko jotain tiettyä lempparia?

Maatuska-paita 16,50€, huivi 5,50€, sukat 8,90€, raitapöksyt 21,90€.



TUNNELMA

Toiset eivät välitä tunnelmasta tippaakaan, jotkut tunnelmoivat aina ja toiset haluavat panostaa siihen silloin tällöin. Tunnelma tarkoittaa erilaisille ihmisille eriasioita, ja herättää erilaisia muistoja.

Mulle joulu on yksi tunnelmallisin vuodenaika, on aina ollut. Ja siksi Joulun lähestyessä meillä kotona alkaa enemmän kynttilät palamaan ja punaisia asioita ilmestymään sisustukseen lisää.

Samoin tapahtuu myös äitini luona, lapsuuden kodissani ja olen iloinen että se on sieltä lähtöisin.

Olen polttanut jo paljon tuikkuja ja Marimekon punaiset tyynyliinatkin on vaihdettu sohvatyynyihin. Miksikään joulunhengettäreksi en voi itseäni kutsua, mutta rakastan tämän vuodenajan tunnelmaa ja haluan nauttia siitä vaikka onkin yhtä pimeää kun säkissä. Saan oikein luvan kanssa fiilistellä erilaisilla tuoksuilla, käpertyä iltaisin ja välillä aamuisinkin torkkupeiton alle, nauttia kodin lämmöstä ja kuunnella joulumusaa. 

Vielä tähän pikkuisen lunta, pakkasta ja glögi, niin ai että!

Verhoja meillä ei ole kuin sälekahtimet ikkunoissa, eli niitä on huono lähteä vaihtamaan tunnelman luomiseksi, mutta jouluvalot ovat perinteisesti olleet ehdottomasti suosikkini joulun sisustuksessa. Eikä tänä vuonna tarvinnut paljoa arpoa että  Ikean tähdet vai Paul:n pallot.
Meidän ikkunaan päätyivät stockmannin kantistarjouksessa olleet La case de cousin Paul- pallerot. Olen aivan lovena niihin... ja ne on nyt muutenkin niin hip, että ei haittaa vaikka jäisivät vielä pyhien jälkeenkin pyörimään jonnekin taulun reunalle. Yksi talven merkki on myös mieheltäni saama joululahja, upea metallinen pöllö johon saa pienen tuikun sisälle antamaan valoa. Tänä vuonna se löysi paikkansa piirongin päältä ja koristaa siinä kunnes kesä taas tulee.
Pipareita ja joulutorttuja en ole vielä uskaltanut leipoa, enkä glögiä juoda koska tiedän  jääväni niihin aivan koukkuun eli yritetään nyt  jotenkin sinnitellä sinne joulukuuhun.

Ny mennään ja lujaa!

Juokseminen alkoi tänään, enkä nyt puhu mistään mamman yöjuoksuista tai maratoonille reenaamisesta (vaikka syytä siihen kyllä olisi), vaan Valo 1v3kk lähti juoksemaan tänä iltana.

Saatettiin yhdessä kyläilijä rappukäytävään ja kun käveltiin omalle ovelle sanoin leikillä jäbälle että kumpi ensin ja lähdin juoksemaan. Tyyppi juoksi perään kun ammus. Hauskaa!

Loppuilta menikin juosten asuntoa ympäri nauraen eikä unille menosta meinannut oikein tulla mitään kun oli niin hurja meno.

 

Valon ensiaskelkenkinä ovat olleet nämä mummalta 1-vuotis synttärilahjaksi saadut Nike:n lenkkarit. Tiedän että ensiaskelkengistä jengi on todella montaa eri mieltä ja siksi en ketään alakaan neuvomaan niiden hankinnassa, vaan totean että meillä nämä ovat olleet hyvät. Myönnän alussa olleeni epävarma lenkkareiden sopivuudesta kävelemään oppivan jalkaan, mutta muutama jalkinemyyjä tsekkasi popot ja antoivat "hyväksynnän".  Lenkkari on kevyt ja todella tukeva. Nilkka ei pääse heilumaan ja narut saa kiristettyä sopivaksi. Ja mikä tärkeintä, istuu Valon jalkaan ja näyttävätkin vielä kivoilta. Kokeilussa oli myös Kavatin ensiaskelkengät jotka jäivät sen siliän tien, koska osoittautuivat malliltaan huonoiksi hänen jalkaansa.

 

Harmittavaa on vaan että nämäkin ihanuudet jäävät kohta kaapin päälle muistoksi conversejen seuraan, sillä jalka kasvaa kovaa vauhtia eikä talvella näillä enää pärjää. Ilmojen viiletessä näistä onkin tullu kauppa- ja kaupunkilenkkarit vielä hetkeksi.



Nyt ne tulivat!

 

 

Nuo taivaalliset tossut! En voi olla muuta kuin tyytyväinen tähän ostokseeni, sillä paketin avaamisen jälkeen ne ovat olleet meillä käytössä kotona tauotta ja puistossa kun leikitään sisällä. Jo aamulla herätessään jäbä hakee tossut, ne vetästään heti jalkaan eikä varpaatkaan ole kokoajan jäässä. Pienen varren ansiosta ne pysyvät hyvin jalassa kovassakin menossa ja kumipohja estää liukastelut.  Pohjassa on pieniä reikiä tossun hengittävyyden takaamiseksi ja pieniä kumi"piikkejä" liukuesteenä.

Kuosiksi valitsin mahdollisimman monien vaatteiden kanssa yhteen sopivat mustat joissa on erivärisiä palloja ja kokopäihkäilykin osoittautui oikeaksi, sillä vaikka tilaa jääkin reilu sentti, niin ei mitenkään haittaa kävelyä ja kasvuvaraakin on hitusen. Valon jalka on tällä hetkellä n. 13,5cm ja meillä koko 22-23. Sukkaosan materiaali on pehmeää puuvillaa ja pohjan joustavuuden vuoksi uskon että ovat mukavat päällä, eikä hankaa mistään. Tuskinpa lapsi niitä jalkaansa haluaisi jos olisivat epämukavat?

Meillä tossuja pidetään ihan paljaissa jaloissa tai sukkisten ja sukkien kanssa. Varsi päällä tai alla, kummin vaan. Näppärät myös sulloa oman takin taskuun tai käsilaukkuun jos muksu tarvii tossut mukaan!

 

Onko kellään muuten kokemusta näiden pesusta? Kun monet samalla "sukkatyylillä" tehdyt tossut ovat pohjasta usein nahkaa tms. eikä niitä uskaltaisi koneeseen pistää, niin uskaltaisiko näitä?

Olen ainakin converset pessyt ihan kolmessakympissä, vaikka kumia ja tekstiiliä onkin. Puhtaaksi ovat tulleet, eikä miksikään menneet.

 

Meille nämä ovat tulleet jäädäkseen ja  myönnän että olen käynyt jo vilkuilemassa uusia kuoseja, ihania. Niin ja näitähän saa myös aikuisten koossa!

 

http://collegien-shop.fr/

 

 



isänpäivä fiiliksiä

Isimies sai tänään paljon huomiota, haleja ja herkkuja. Isänpäivä aamu aloitettiin mamman ja Valon loihtimalla tuhdilla bagel-aamiaisella ja päättyi hampurilaisillalliseen. Siinä välissä häntä myös lahjottiin lahjoin ja ulkoilutettiin koko meidän perhe lähiökirpparilla ja puistossa. Oli oikein rattoisa päivä. Perheen yhdessäoloa parhaimmillaan! Perussettiä eli ruokaa, löhöilyä ja ulkoilua. Joka päivä muuten tuntuu olevan kaikkea etukäteen suunniteltua menoa, pitää ehtiä tekemään sitä ja tätä. Läpystä vaihto kun toinen tulee töistä ja toinen lähtee töihin, on harrastukset ja sitä rataaa.
Tänään ei ollut kiire mihinkään ja päätimme että ollaan vain rauhassa kotona, tekemättä mitään. Ollaan ja möllötetään keskenämme. Se onnistui hyvin, sillä ennen Valoa me tykättiin vain mömmiä kotona, tuttu juttu. Katseltiin leffoja, herkuteltiin ja maattiin sohvalla. Nykyisin tuo möllöttäminen on vähän erilaista vaikka kotona ollaankin, kun samalla leikitään, lauletaan, tehdään ruokaa, syödään, syötetään, pottaillaan, kerätään leluja, ehkä sekuntti istutaan sohvalla ja taas luetaan, kylvetään, pestään mattoa pissavahingoista, korjataan tiskejä ja taustalla pyörii joku Katti Matikainen, Maisa tai Franklin.. Silti tämä on parasta juuri nyt. En vaihtaisi mihinkään, eikä miehenikään.

Mitäs muut puuhailivat isänpäivänä?

Oi Ihana Aurinko!

Nämä aurinkoiset aamut ja päivät saavat virkeyttä koko kehoon ja mieleen. Heti aamusta laulatuttaa, hymyilyttää, tekee mieli pukea jotain kivaa päälle ja saa jopa aikaiseksi lähteä ulos normaalia nopeammin. Vaikka aina yöt ei menekkään aivan putkeen, niin ei väliä. Aurinko saa hyvälle tuulelle!

Pikkupakkasen vuoksi kiskottiin  molemmille ylle uudet talvikamppeet, mutsille lämpöpohjalliset maihareihin ja tallusteltiin puistoon. Olis voinut laittaa arskatkin päähän kun häikäisi niin kovin, mutta mentiin nyt ihan silleen silmiä siristellen.

 

Valo oli ihmeissään kun lehdet olivat kohmeessa ja ritisivät kun niiden päällä käveli, hiekka oli vähän jo kovettunut ja pöytien ja penkkien päällä oli ohut valkoinen kerros. Puiston sisätiloissa järkätystä  tappikerhosta johtuen ei pihalla ollut paljoakaan väkeä, mutta se ei menoa haitannut.

Uusilla popoillakin kävely sujui hyvin, vaikka kasvuvaraa onkin. Toisaalta kyllä tuolla vielä pärjäisi välikausivaatetuksellakin, jos villaa laittaa alle, mutta en vaan malttanut roikottaa uusia ihania talvivaatteita naulakossa, kun kerrankin tuli mahis laittaa ne päälle. Vaikka tiedän että niitä saa käyttää kyllästymiseen asti koko pitkän talven.  No, fiiliksellä taas mentiin ja kyllä oli lämmin!

 

Harmittavasti olen kenkähommissa koko illan, joten päivän toinen ulkoilusessio jää sitten isimiehen hoidettavaksi. Mutta tuskinpa tuottaa ongelmaa kun aurinko jatkaa paistamistaan.

 

Toivottavaksi vain jää että sunnuntaina isänpäivänä olisi yhtä kaunis sää!

 



Mutsi mä en tykkää!

 

 

 

Olin ostanut valmiiksi kotiin sormivärit, jotta saadaan yhdessä niillä roiskia ja maalata sillä aikaa kun isimies on duunissa. Että saadaan taiteiltua oikein hienot isänpäiväkortit ja taulut.
Koko vessan vuorasin valkoisella paperilla, laitoin letkeetä taustamusiikkia, nostin värit esille ja jemmattiin vaatteet pesukoneen päälle etteivät ne tärveltyisi. Mutta tyyppi tulikin vain ovelle kurkistelemaan ja lopuksi hirveän suostuttelurumban ja tsemppaamisen  jälkeen  uskaltautui koskemaan maalia. Muutama kokeilu maalia paperiin riitti ja sitten hän juoksi leikkimään leluilla (uusilla kengillä). Yritin illallakin vielä uudestaan hyvällä fiiliksellä ja siveltimenkin kanssa, mutta tajusin että lapseni ei tahdo liata sormiaan eikä varpaitaan maaliin. Siis mitä?! Ja mä kun luulin että kaikki lapset haluavat sotkea eri väreillä ja heitellä sitä ympäriämpäri joka paikkaan! Mä ainakin tykkäsin pienenä ja halusin  isona olla taidemaalari.
Ehkä Valo tajuaa sen hauskuuden vielä joskus tai sitten hän ei tule koskaan pitämään siitä. Aika näyttää, ihana hän on silti vaikka taiteet ei kiinnostaisikaan! Muistan kyllä sen älämölön, kun vauvanakaan häntä ei saanut lähellekään värikylpyjä, halusi vaan vaatteet päällä pötkötellä ja ihmetellä vierestä kun muut sohivat marjasoseissa.

Kuitenkin ruualla leikkiminen ja sotkeminen on aina superkivaa ja lusikalla saa oikein kivasti kauhottua ja heiteltyä sitä kaikkialle muualle kun omaan suuhun.

Vaikka Valo onkin kiltti, rohkea ja sosiaalinen, niin on hän myös todella tarkka ja näyttää kyllä heti jos jokin asia ei häntä miellytä. Suostuttelutaidot on välillä kovilla kun uusille jutuille ei aina meinata lämmetä heti ja varsinkin ruoka-asioissa ollaan todella jääräpäisiä. Pakottaa en koskaan aio, sillä haluan että asiat menevät omalla painollaan ja ehkä se itse syöminenkin sitten joskus alkaa kiinnostamaan. Toivottavasti?

Onneksi saatiin kuitenkin ne tärkeimmät kolme korttia valmiiksi just ja just ja ne lähtevät huomenna postiin!

 

Innolla odotan mitä jäbä tuumii huomenna, kun mennään Kiasman lasten työpajalle touhuumaan.

..ja uusia lukijoitakin on putkahtanut! Ihan mahtavaa!



Malmimeininkiä!

 

 

Malmilla parasta on palvelut!

...Ja tänään niitä palveluita käytettiin!

 

Kävimme aamupäivällä Malmitalossa katsomassa Nukkeateatteri Sampon

kaunista Joen laulu-esitystä, jossa Valo ja Alma jaksoivat juuri ja juuri sinnitellä

eväiden voimilla  suhteellisen paikoillaan.

Pienten paikallaan pysyminen on tietenkin hieman haastavaa, sillä kaikkihan kiinnostaa niin ettei paikallaan yksinkertaisesti malta pysyä. On ihanat soittimet, hahmot, toiset lapset ja lamput.

Ai että riittäisi paikkoja mitä olisi kiva päästä lähemminkin tutkailemaan.

 

Harmittavasti kuvaaminen oli kielletty, enkä saanut ikuistettua ihania sadun hahmoja.

Mutta suosittelen lämpimästi menemään itse nauttimaan esityksestä, sillä satu on kaunis ja upeasti toteutettu, sekä sopivan pituinen perheen pienimmillekin. Vinkkinä vain, että liput myydään nopeasti loppuun, koska esitykset ovat todella suosittuja päiväkotiryhmillekin, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Mä olen itse melko viimetipan tyyppi, mutta onneksi saimme peruutuspaikat ja fiksuna varasin ajoissa jo jouluesitykseen liput.

 

Ja jos et muuten tiennyt, niin Nukketeatteri Sampo on Helsingin ainoa ammattinukkeateatteri, kaikki esitykset ovat ikärajattomia ja joka esitys on näkemisen  ja kokemisen arvoinen!

 

Teatterin jälkeen hipsimme Malmin kirjastoon ja sitä kautta veimme ystävämme lounaalle Malmin nepalilaiseen ravintolaan Makaluun, jossa on ehkä stadin parhaat sapuskat.

 

Melkoista malmimeininkiä sanon minä!